Kulttimainetta nauttiva indiebändi riisui tuttuja elektronisia elementtejään, jotka korvautuivat lisääntyneellä dissonanssilla ja harmonian rikkovilla säröillä. Tears in the Typing Pool menee jopa akustiseksi fiilistelyksi, kun taas Black Cat esittelee kokonaisuudessaan parhaiten bändin uutta suuntaa: ihanan heleitä post-rock-melodioita, joita glitch-efektit repivät tehokkaasti hajalle. Duoksi kutistuneen bändin kolmas pitkäsoitto jäi laulaja Trish Keenanin viimeiseksi.