Kyyniset ja humoristiset sivallukset brittiläistä elämäntapaa kohtaan jatkuivat, kun Damon Albarnin biisikone pääsi jauhamaan täydellä höyryllä. Blur siirtyi roimin harppauksin kohti perinteistä kitarapoppia, ja omintakeinen nokkeluus korostui varsinkin melodioissa. Vaikka lontoolaisnelikon kakkosalbumilta ei noussut suoraviivaisia hittejä, se vahvisti osaltaan brittipopin ominaissoundia. Samalla se loi vankan pohjan bändin sekä uuden alternative rock -tyylin maailmanvalloitukselle.