Idahon indie rock -ylpeys omaksui läpimurtonsa jälkeen taas uusia suuntaviivoja, ja positiivisesti virittäytynyt nelosalbumi saavutti mainittavaa kaupallistakin menestystä. Jykevä ja juhlava soundi syntyi perinteisen voimatrion sekä satunnaisten kosketinten avulla. Kirkas ja iloisesti rouhiva kitaratykitys kuulostaa ajoittain lähes popahtavalta. Mutkaton biisipaketti ei silti päästä liian helpolla, ja päätösraita Broken Chairs pitää tuttua eeppisyyden lippua korkealla.