Progressiivinen rock kehittyi Britanniassa 1960- ja 70-lukujen vaihteessa. Rock-bändit halusivat kokeilla klassisen musiikin ja jazzin yhdistämistä rockiin, ja esimerkiksi Pink Floyd, Yes ja Genesis näyttivät tietä uudelle vuosikymmenelle. Levyillä oli radioystävällisempien esitysten ohessa usein todella pitkiä, moniosaisia eepoksia, jotka sopivat ehkä paremmin livetilanteisiin. Vaikka kriitikot usein väheksyivät progea, genrellä riitti uskollisia faneja. Isossa mittakaavassa proge väistyi taka-alalle ennen 70-luvun loppua, mutta tämä soittolista kertoo, miten hienoa musiikkia klassinen proge oli.