Tämä harvinaisen kuvaava termi tarkoittaa juuri sitä, mitä lupaakin: muusikoita, jotka paitsi tekevät kappaleita, myös esittävät ne itse – vastakohtana esimerkiksi modernin popmusiikin supertähdille, joista suurin osa esittää enimmäkseen toisten kirjoittamaa musiikkia. Laulaja-lauluntekijä-perinnettä voidaan sellaisenaan pitää ikivanhana, ajoittuen taaksepäin ainakin keskiaikaiseen trubaduurimusiikkiin, ellei jopa kauemmas. Nykyaikaisessa muodossaan se tarkoittaa kuitenkin etupäässä populaarimusiikin artisteja, jotka omien kappaleidensa esittämisen lisäksi vielä säestävät itseään akustisella kitaralla, pianolla tai vastaavalla instrumentilla. Toki taustalla voi olla isokin bändi, ja soundi voi olla varsin muhkea.
Laulaja-lauluntekijäkulttuuri on tiiviisti kytköksissä folk-musiikkiin ja akustisen musiikin perinteeseen, ja modernin aikakauden voidaan katsoa alkaneen amerikkalaisen folk-musiikin noususta 1940-luvulla. Erityisesti 1960-luvulla nähtiin todellinen buumi nuorten, kantaaottavien muusikoiden esiinmarssin myötä kylmän sodan ja Vietnamin konfliktin aiheuttamien mielipiteenilmausten saadessa musiikillisen muodon. Niin sanotut protestilaulajat olivat tuolloin yksi keskeinen laulaja-lauluntekijöiden ryhmä. Monet legendaarimmista genren edustajista nousivat tuolloin pinnalle, ja monet heistä ovat jatkaneet sen jälkeen monikymmenvuotisilla urillaan. Esimerkiksi Bob Dylan, Paul Simon, Neil Young, Leonard Cohen ja Joni Mitchell ovat tuon ajan klassisia nimiä, jotka eivät koskaan unohdu. 1970-luvun tulokkaista esimerkiksi Bruce Springsteen on maailman tunnetuimpia musiikkinimiä. Suomessa muun muassa Hector, Dave Lindholm ja Juice Leskinen tulivat enemmän esille laulaja-lauluntekijöinä 1980-luvulla. 1990-luku puolestaan toi mukanaan muun muassa J. Karjalaisen ja Anssi Kelan menestyksen. 1980- ja 1990-luvuilla ja tälle vuosituhannelle siirryttäessä laulaja-lauluntekijämusiikin kenttä on alati monipuolistunut, ja 2000-luvulla genre on suositumpi kuin koskaan. Naiset ja miehet yhtä lailla löytävät aina uutta energiaa ja uusia ilmaisumuotoja tuoda omaa musiikkiaan esille tuoreella tavalla, ja suuri yleisö osaa antaa heille ansaitsemaansa arvostusta. Trubaduurikulttuuri voi olla vanha, mutta popmusiikissa se kehittyy jatkuvasti – siitä pitävät huolen yhä uudet laulaja-lauluntekijäsukupolvet, joiden musiikista löytyy aina kantaaottavia, puhuttelevia ja intiimejäkin sävyjä.