Albumin isoimmat hittisinglet – One More Time, Harder Better Faster Stronger ja Digital Love – tarjosivat materiaalia niin hääjuhlin kuin popin filosofeille. Muut biisit veivät kuulijan tyylillisille sivukujille katkaisematta kuitenkaan albumin punaista lankaa, mistä hyviä esimerkkejä ovat Aerodynamic-biisin metallimusiikkia jäljittelevät kitarat, Veridis Quon scifi-päiväunet sekä Todd Edwardsin brittigarage Face to Face -kappaleessa. Jos elektroninen musiikki liitettiin käsitteenä aina jokseenkin epämääräiseen tulevaisuuteen, Discovery-albumi osoitti, että genre osasi myös tuntua yhtä tutulta ja turvalliselta kuin klassinen rock – ja sen tunneskaala oli aivan yhtä laaja.
Discoveryn jälkiä voi helposti seurata nykypäivän EDM:ään ja edelleen jatkuvaan teknon ja rockin rinnakkaiseloon. Sen juuret voi kuitenkin jäljittää myös Sgt. Pepper’s Lonely Hearts Club Band- tai Pet Sounds- ja Smile-albumeihin. Ne ottivat popin vakavasti taidemuotona, mutta laittoivat myös vanhat ja näennäisesti muodista menneet tyylit uuteen kontekstiin modernein ja tuoreilta tuntuvin tavoin. Daft Punk halusi kuitenkin olla yleismaailmallinen ja kaikkien saavutettavissa. Vaikkei sitä välttämättä olisi odottanut kahdelta robottikypärään sonnustautuneelta ranskalaiselta, Discovery-albumin myötä heistä tuli juuri sitä.
