Tämän albumin myötä vakiintui koko melodiseen death metalliin liitetty Göteborg-soundin käsite. Miellyttävän häijy levy ei ilmestyessään esitellyt varsinaisesti mitään uutta, mutta sen dynaaminen kaahaus, epätoivon rajoille yltävä melankolia sekä tarttuvuus ovat edelleen vertaansa vailla. Väkevä soundi tulvii rupisia, slayermaisia thrash-riffejä, teräviä periruotsalaisia melodioita ja vihlovan synkkää tykitystä. Tomas Lindbergin järjettömän äkäinen ärinälaulu on tietysti aivan oma lukunsa.