Innervisions-albumi oli Wonderin uran siihen saakka rohkein poliittinen kannanotto, joka hyökkäsi narkomaanien, rakenteellisen rasismin, karismaattisten huijareiden ja pinnallisten kristittyjen kimppuun. Levy oli kuitenkin myös täynnä hurmioitunutta groovea. Wonder osasi soittaa ja tuottaa lähes mitä vain, ja levyn musiikilliset kohokohdat olivat myös Wonderin uran kohokohtia, vaikka niiden sävy oli syyttävämpi kuin koskaan ennen. Living for the City on kuumeinen, seitsenminuuttinen soul-operetti, joka kertoo mustan työväenluokan kaupunkielämän armottomuudesta Black Power -liikkeen jälkeisenä aikana. Albumin hidas päätösraita He’s Misstra Know-It-All syyllistää näitä onnettomia ihmisiä saalistavia tahoja – monen tulkinnan mukaan muun muassa pian presidentin virastaan eroavaa Nixonia. Pelastus kuitenkin löytyy Higher Ground -biisistä, joka heijastaa Wonderin uskoa jälleensyntymiseen artistin tavaramerkiksi nousseiden wah-wah-klavinettisoundien ja Moog-basson lomassa. Innervisions jätti jäähyväiset 60-luvun lopun hippikulttuurin optimismille ja tarjosi erilaisia hengellisiä tulevaisuudenkuvia. Levy sinetöi Wonderin aseman 1970-luvun amerikkalaisen populaarimusiikin nerokkaimpana ja ainutlaatuisimpana ajattelijana.